ArSa's Homepages 

Alku lähti alamäkeen kovaa. Ekat 3 kilsaa meni 4 minuutin kilometri vauhtia. Sitten alkoi tulla mäkiä,  metsäteitä ja polkuja ja sykkeen ollessa jo 188 piti vähän helpottaa eli ottaa kävelysaskeleitakin ylämäkeen. Edelläni  meni koko matkan sama porukka jossa naisten ykkönenkin (Teija Toivonen) oli mukana. Paukut ei riittänyt hänen kiinniottoonsa ja loppupuolella pääsi puolenminuutin päähän. 185 sykkeellä kuitenkin vauhdikkaasti loppumatka, vaikka kilometrit alkoivatkin tuntua  jo turhan pitkiltä kuluneeseen aikaan nähden .
Reitin oma enkka kuitenkin syntyi edellisvuoteen nähden 3 min kovemmalla ajalla: 7,2km / 33min51sek .

Samoojien Airi tuli pokaaleille eli kolmanneksi ikäsarjassaan! Simo Järvilehto voitti kuten viimevuonnakin, nyt vähän huonommalla ajalla. Lietzen oli toinen ja Muurlan kirin kaverit  heti perässä.

Heratys oli kello 5 aamulla ja kuitenkin tuli  hiukka kiire tuli lähtöön (2h ei riittanyt matka-ajaksi Salosta Valkeakoskelle kun pikkuteitä kerätiin porukkaa kyytiin. Sama kiire oli paluumatkalla kun  yhden meistä täytyi vielä ehtiä Hesaankin samana päivänä.)

Vaikka parkki oli helppo niin kun ei  mitaan opasteita ollut ilmoittautumis yms. paikoista niin aikaa tuhraantui kilpailupaikalla etsiskelyyn. Sitten aikaa meni jonottamiseen sekä ilmoittautumisessa että vesassa. Kiireenvuoksi osa valmistautumis rutiineista jai tekemättä. Unohdin sykemittarin ja glukoositabletit. Sormikkaat ja lippari olisivat myos olleet  asianmukaisia asusteita tässä koleudessa. Onneksi olin jo kotoa lähtiessa pukenut juoksuasun  ja tehnyt ne kaikkein tärkeimmät valmistatumisristuaalit (nännilastarit, pakaroiden rasvaus yms).   Lähdössa oli ihan mahdottomasti porukkaa ja siten aikaa kului ruuhkassa lähtöviivalta kisapaikan portille yli minuutin. Andy vaihtoi pusikossa vaatteita vielä lähtölaukauksen kajahtaessa myöhästyi pariminuttia. (Berliinin maratoonilla viikko sitten hän oli  myohastynyt 15min lähdöstä liikenneruuhkan takia). Näinsuureen ihmisten joukkoon porukkamme hajaantui heti lähtörytäkässä einkä nähnyt toisia enää matkallakaan, paitsi Elsin joka otti kuvia.

Itse  juoksu sitten alkoi rauhallisen varovaisesti ehkapa juuri alkuruuhkasta ja kelista johtuen.
Eka kymppi meni metsässä kevytliikenteen sahanpurureitteja seuraillen jengia aika loysaan aikaan 57min. Kun ei ollut ehtinyt venyttelemaan niin reidet ja vasen reiden takalihas jäykistelivät jo. Eka huolto 11km kohdalla tuntui aika myöhäiseltä ja  mustikkasoppa sekä marjamehu maistui sitäkin paremmin. Aikaa kului myös puuseessa käyntiin (varmuuden vuoksi kun antibioottiuurilla vatsa on vähän sekaisin). Tämän jälkeen alkoi polut jossa mentiin peräkanaa ja ei päässyt ohittelemaan.
Siksi 15km valiaika meni 1h31min paikkeille. Toisaalta myos reidet alkoivat jo jaykistelemaan (Syy tälläsiiin ongelmiin lepoviikon lopuksi voi olla vain se että viikossa ei käytannossä pysty toipumaan niistä edellisten puolimaratoonien aiheuttamista mikrovaurioista lihaksiin jotka ne sai aikaan. Ei auta vaikka kuinka motivoi; pitää pitää mielessä ensivuodeksi että kevyenpää menoa tarvitaan ainakin 2vk jo tällä iällä).
Kahteenkymppiin juostiin letkana polkuja pitkin. Miten ohitat polulla  tai  menet omalla vauhdilla? Hankalaa kun  täytyy samalla keskittyä joka ainoaan askeleeseen jottei mene nilkat nurin. Ylämäessä ohitus onnistui sentään. On tama pirkanhölkkä ihan oma lajinsa; juosta nyt metsassa polkuja peräkanaa, suunnistajat taitaa tykata.
20km huollossa kauravellin syönti ja juomiset. Aika jäykkää lähto uudelleen juoksemaan. Loppua kohden  matka jatkui kuraisia teita pitkin ja mäkia oli yhä enemman. 25km alkaen ylämäissä tuli  kävelyäkin . Reidet oli ihan puhki muutoin ei ollut ongelmia. Helpotti tietää että maali on jo jo hetimmiten kolmenkympin jälkeen eikä tarvitse sitä maratoonin  seinää päin mennä.
Loppuaika parani kymmenkunta minuuttia edellisvuoteen sen kummemmin kiirettä matkalla pitämättä. Muutoin reissu sujui hyvin kun Elsi oli kuljettajana ja ei tarvittu bussikuljetuksia. Lenkkarit kyllä joutui samantien pesusoikkoon kun kotiin päästiin.
 
 
 

08.09.2001 Lauttasaarihölkkä
+15C sadekuuroja
Pojat sai houkuteltua joukkueeseen juoksemaan Lauttasaareen. Vaikka juoksumatka oli lyhyt niin oli han hyvä ajatus pitkästä aikaa saada kunnon kisa alle, olihan edellisestä kisasta aikaaa jo kolme viikkoa.
Perille päästyä sade piti taukoa ja kansaa oli kerääntynyt paikalle ihmeen runsaasti, liekö johtuen samanaikaisesta kirpputorista.Kuin markkinatunnelmat. Muutoin järjestelyt vaatimattomia ja maksu edullinen.  Juoksu alkoi reippaasti hieman ruuhkassa kapeita hiekka kevyenliikenteen väyliäpitkin ohitellessa nokkoset poltteli sääriä. Syke pyrähti heti 189:ään ja annoin vain mennä kun ajattelin siinä olevan vain huonon yöunen tuomia lisiä mukana. Kolmen kilometrin merkin kohdalla oli yllätys suuri kun kello näytti vain 12min20sek aikaa (siis lähes 3000m kuupperin vauhtia, voiko olla tottakaan?!). Mutta kun ei misstään erityisesti ottanut ja niin kovaa vaan yhä ja 5km kohdalla kello näytti 21min vauhtia. Yhä järkyttävän kovaa menoa mutta juuri siksi ei voinnut enää löysätä kun on vain loppumatka on jäljellä ja kaikki mahdolliset enkat on vielä mahdollista rikkoa. Syke pysyy koko loppumatkan 182 tienoilla. Reitti kiertää Lauttasaaren rantateitä pitkin ja on hyvin tasainen ja nyt tuulikin haittasi vai  yhdellä rannalla. Vauhti alkoi epäilyttämään mutta silti oli vielä vähän varaa parantaa vauhtia loppukilometreillä. Maaliin täysin purjein ja samaa vauhtia samantien toilettiin istuksimaan.Olipas tipalla, hyvä että ei ollut jonoa.
Vaikka joukkuessa juoksikin niin henkilökohtaisesti syntyi 10km ennätys ollen minuuttitolkulla parempi kuin koskaan ennen eli 41min08sek. Ei hullumpi kisa!
Sepolla meni noin 37min ja Osmolla noin 48min.

NOKIA Road Runners Lauttasaaren hopeajoukkue: Arto, Osmo ja Seppo

Olin suunnitellut että keskityn ja juoksen omaan tahtia koko matkan sen enempiä seurustelematta matkalla kuten Unto neuvonut. Reitti oli paikoin uusittu ja alussa esim Mannerheimintietä Forumin nurkalle keskustaan asti tuntui ihan hyvältä valinnalta.

Alku ei lähtenyt mitenkään mukavani irtonaisesti mutta rauhallisesti kuitenkin.Kun oli chippi kengässä niiin lähtövaatteen alitukseen ei ollut hoppu (1,5min meni jonossa).  Soittelin yhdelle tutulle Mannerheimintieltä ja he lupasivat tulla reitin varrelle Pikkuhuopalahden kohdalle kannustamaan. Muutoin matka taittui aikalailla tutulla reitillä.

Eka kymppi tuli täyteen Lauttasaaressa mukavaan aikaan 54min. Lauttasaaaaren sillalla tuli jo ekat kilpailijat vastaan (nr 5 oli johdossa). Radiosta kuuntelin ohjelmaa jossa oli musiikkia ja uutisia (mm. että Shumi sai paalupaikan F1 kisoissa ja Häkkinen oli vasta 7:s). Radiossa  kerrottiin viikonlopun tapahtumista, mutta ei mainittu mitään juuri parhaillaan koko keskustaa sotkevasta maratoonista! Ennen Bulevardia yritin soittaa radioon kertoakseni, mutta olin ilmeisesti napannut puhelinnumeron väärin.  Bulevardilla oli tosi paljon ihmisiä kannustamassa ja kuten oli muuten koko matkallakin.  Tuolloin vieressä juossut italialainen lauloi aarian pätkänkin. Myös tuttu triathlonkaveri Antti oli ylläen kannustamassa.

Keskustasta paluumatkalle lähtiessä oli 20km takana ja se oli mennyt mukavasti aikaan 1h50min  (puolimaratooniin meni 1h56min). Ruotsinlaivojen kohdalla oli  jo ensimmäiset kävelijätkin.Paluumatkalla lauttasaaren sillalla noin 26km kohdalla ja jalat alkoi jo vähän väsymään. Lauttasaaren jälkeen tosi kova henkinen kynnyspaikka olikin sitten kolmenkympin nurkilla kun lähestyin Keilalahdessa Nokia Housia josta yleensä on kävelyosuuteni alkaneet. Olin päättänyt että juoksen tällä kertaa kokoajan vaikka kuinka hitaasti mutta en kävele. Kannustin yhtä tyttöäkin sillalla ja pääsin paikan ohi vaikka reidet vaan yhä enemmän jäykistyi ja vauhti alkoi hyytymään  pikkuhiljaa ajan ollen kuitenkin 30km kohdalla ihan hyvä 2h47min. Neljän tunnin alitus näytti siis olevan vielä hyvin mahdollista. WC käynti 32km ja myöhemmin myös 40km kohdalla toisen kerran oli todella helpottavia. Vaikka ei ollutkaan minkäänlaisia nesteytysongelmia niin kuitenkin vatsa alkoi olla jo hieman löysä tästä rytkytyksestä. Lämpimän kelin takia join joka huoltopisteessa pääosin vettä ja napostelin matkalla glukoosipillereitä. Vaikkei varsinaista 30 seinää tullutkaan vastaan niin kuitenkin jonkinlaisia pieniä kynnyksiä tuli yhä enemmän loppua kohden ja sai todellakin purra hammasta ettei vaan anna periksi ja syyllisty kävelyyn. 35km kohdalla pieni vauhdikkaampi osuus joka hyytyi pian kuitenkin ylämäkiin. 39km kohdalla ei reidet enää tuntuneet liikkuvan ollenkaan ja kivu oli mahtava. Minkäs sille mahtaa vaikka henkiset ponnistukset oli kovat niin jalat ei vaan enää jaksaneet ja vauhtia ei vaan millään saanut  edes pysymään samana saati sitten lisättyä
.
40km meni 3h54min aikaan ja ennätys oli sentään nippanappa vielä mahdollista. Ei vaan tasaisellakaan vauhti pysynyt  eikä loppukirikään onnistunut.

Maalissa oman kellonmukaan noin 4h08min ja sen jälkeen karsinassa ei tahtonut pystyä pystyssä ilman tukea. Yksi toimitsija huolestuneena kyseli hoipertelevan vointia johon sitten totesin  että ei minulla ole nesteytysongelmia mutta reidet vaan on kertakaikkiaan loppu. Chipin irroituksen jälkeen jopa nurmikolle pääsy ja siihen kaatuminen oli vaikeata. Varjoon ei kuitenkaan voi jäädä märkänä makaamaan ja oli jatkettava matkaa kuivien vaatteiden vaihtoon vaikka olin niin väsynyt että en olisi jaksanut kävellä uimastadionille pesulle. Porukkamme sai myöskin odotella puujalkaista matkalla auton luo. Vammat jäi loppujen lopuksi vähiksi, vain vasen polvi  ja reidet kipeät ja yhdessä varpaassa hiertymä. Kynnetkään ei mustuneet.

Loppujen lopuksi vaikka 4h alitus jäi yhä saavuttamatta niin tuli kuitenkin yksi merkittävä virstanpylväs saavutettua eli
maratooni tuli juostua alusta loppuun ilman kävelyä eikä simahdusta tullut !

Maratoonhan ei näytä olevan minun lajini ja jos sitten taas joskus juoksen kun lehmät on oppineet lentämään niin  tavoitteena voi olla enää vain ajan parantaminen, itse suoritushan onnistuu näemmä ihan milloin vaan ! Tämä taisi olla jo kuudes marathonini.

Seppo juoksi 3h11min , Andy 3h33min ja Unto kai 3h24min

Heillä meni aikaa vain 3h46min!

Eilisen triatlonkisan jälkeen laiskuuttani en lähtenyt samoojien meritiepyorailyyn vaan sen sijaan paikalliseen hölkkatapahtumaan ja  tarkoituksena oli vain verrytella lyhyellä matkalla.  Aika vahan porukkaa oli paikalla  ehka 30kpl luokkaa mutta yllattavan paljon nuoria tyttoja ja poikia kuitenkin.

Juoksun alku lähti reippaasti alamäkeen eika sitä vauhtia sitten tasamaallakaan viitsinyt enää löysätä. Yhdelle leidille tuli sanottua että hengitys ei oikein toimi kun nena falskaa, johon tämä totesi että ekat kilsat yleensä ottaa vähän mutta kyllä se sitten siitä paranee. Asfaltti osuudella sitten jo kulku reipasta ja tuo leidi tulee nyt peesissä. Ja seuraavat ylämäet ja kilometrit kuluu ihan takaa hengitys joka pitää minulla vauhtia yllä (pikkuharmi että ei kehtaa niistää kunnolla olan yli ettei osu naapuriin). Ylämäissä leidi pyrkii ohikin mutta tasaisella pääsen eteen.  Vitsi, tastahan  taitaa tulla oikein kisa, kunhan vaan ei tulisi viimeisilla kilsoilla itselle repsahdusta. Maastot muuttuu ja mutkistuu loppua kohden. Vetovuoro siirtyy pari kilsaa ennen maalia ylämessä leidille ja pysyn peesissä paikoin hurjaakin menoa traktorin jäljissä nilkkojen venähdystä peläten.Viimeisella kilometrillä menen kuitenkin ohi mutta en pääse karkuun. Maalin edessä kuitenkin herrasmiemaisesti annan leidin mennä ensin. Kiitän leidiä kädestäpitäen tästä tosi kovasta vauhdinpidosta ja siitä saamasta omasta reittiennätyksestäni.(lienenkö koskaan maastossa noin kovaa kulkenut).

 Lopulta paljastuu etta tämä  leidi  Riitta Y. on naisten ykkonen!

Itse voitin vielä lisäxtrana arvonnasta pääpalkinnon !