ArSa's Homepages 

Back to my mainpage https://artosavir.tripod.com/index.html
 
 
  Arsa2009.xls   Vuoden 2009 harjoitus päiväkirjani (MS excel), updated 14.1.2010
 
 --------------------------
  Vuosi 2009 on nyt sitten loppu ja on aika vetää yhteen vuoden saldo:
 
  0 maratoonia
  1 puolimaratooni
  6 muuta hölkkää
  0 tri kisaa
  1 Ui Kesäksi Kuntoon sijoitus 2 vaatimattomalla 100km tuloksella (vesijuumppaaja voitti laskennallisesti).
  2 luistelukisaa (mun ekat oikeat kisat !)
  1 hiihtokilpailu (mun oikea eka kisa !)
  2 soutukilpailua (mun ekat oikeat kisat !)
  1 suunnistuskilpailu (mun eka oikea kisa !)
  1 pyöräilykilpailu (mun toka oikea kisa !)
 
  Vuoden harjoitusmäärät:
  2009 Tuntia km
  Juoksu 91t 917km
  Pyöräily 62t 774km
  Hiihto 37t 386km
  Luistelu 24t 338km
  Soutu 30t 383km
  Kävely tms 83t 276km
  Uinti 54t 138km;
  Punttisali 4t
  Koko vuosi 385t 3262km
 
  Kuluneen vuoden analyysi:
  Kalevan kierrokseen osallistuminen toi hyvän motivaation harjoitteluun ja määrät lisääntyivät ja uudet lajit (luistelu, soutu) monipuolistivat treenausta.
  Syksyllä työttömänä oli aikaa tehdä normaalin treenin lisäksi toinen harjoitus. Eli jos ei muuta keksinyt niin sitten kävelemään. Kävelyä tuli sekä marjassa että sinestämässä ollessa ja talvella ihan vaan lähiteillä maisemia katsellen.
  Joulu-Tammikuu hyvät luistelukelit luonnonjäillä ja radoilla ja hyvät harkat. Harjoituskilpailu ja varsinainen kalevan kierroksen kisa sujui yli odotusten (ekaa kertaa elämässä tässä lajissa)
  Helmi-Maaliskuu hiihtopainotteinen harjoittelu ja elämäni pisin kisa (30km) sujui vaativassa maastossa meni yli odotusten (perinteisen suksilla vapaatyylin kisassa).
  Huhti-toukokuu perinteisessä 'Ui kesäksi kuntoon' -kisassa hyvä sijoitus vaati jokapäiväistä uintia ja siten muut lajit jäi vähemmälle. Sijoitus paras uimari vaikkakin määrät oli puolet pienemmät kuin huippuvuonna. Kalevankierroksen puolimaratooni meni ohessa mutta vähäisen juoksuharjoittelun takia aika oli huono eli nippanappa alle 2t.
  Touko-kesäkuu soutupainotteinen harjoittelu alkoi heti jäiden sulattua, hyvät harkat ja pari kisaa meni mainiosti. Varsinaisessa kalevan kisassa homma vähän kusi kun koveneva tuuli vei aikaa paljon. Onneksi tulosluettoloon tuli 1t parempi loppu-aika.
  Heinä-Elokuu meni rauhallisemmin kun kalevan kisat oli harvemmassa ja siten tuli käytyä useissa lyhkäisissä hölkissä joka oli piristävää. Mm 5km enkka tuli tehtyä Esakalliolla.
  Elo-Syyskuu myös rauhallisemmin. Suunnistuskisat meni rutiinilla. Fillaroinnissa kovia pitkiä vetoja (10/20km) tuli tehtyä ennen fillarikisaa monta ja kisa menikin täysillä, mutta kova vastatuuli teki keskivauhdista surkean
 . Marras-Joulukuun vaihteessa olin 2vk etelässä juoksu-fillari-juoksu harjoitusleirillä ja se oli mielenkiintoista ja määriä tuli tehtyä paljon.
  Harjoitusleirin jälkeen joulukuussa haksahdin 2 määräviikko / 1 kevyt viikko harjoitteluun. Esim aamupäivällä hiihto ja iltapäivällä kävely. Määrät 2t päivässä tavoitteena. Kerrankin talvinen mutta tosi kylmä joulu-tammikuu joten luistelua, hiihtoa ja l kävelyä tulee paljon. Välilläpitää pinnistää että ei unohdu välillä käydä juoksemassakin. Yleensä kovilla pakkasilla sisällä matolla mutta usein myös hiihdon jälkeen ulkona verkkaa.
  Vuoden 2010 suunnitelma on kasassa eli Kalevan Kierrokselle taas ja tavoite parantaa aikaa joka lajissa (puolikas) !
 -------------------------------
 
  Harjoitusleiri Gran Canaria, Maspalomas, 2009 Marras-Joulukuun vaihteessa
 

Kuviani reissusta löytyy netistä: http://picasaweb.google.fi/artosavir59/GrandCanaria2009#
 
  Leiri oli 2 viikkoinen ja ohjelmassa oli lähes jokapäivä ohjattua juoksua aamulla ja illalla sekä siinä välissä pyöräilyä rantatietä sekä vuorilla. Omaehtoista uintia altaassa ja meressä sekä kävelyä tuli myös tehtyä usein.
 
  Arvioisin (en mitannut tarkkaan), että fillaria tuli noin 450km, juoksua noin 70km, kävelyä noin 40km ja uintia ehkä vain kolmisen kilsaa(vasta-aaltoon ei matka edisty). Pojat sanovat että 50km fillarilla vuorilla vastaa 80km kotimaassa
 
  Eka viikko oli lähinnä opettelua mäkipyöräilyyn ja seuraavana viikkona sitten jo nautiskeltiin ja tehtiin kunnon treeniä. Alussa pelotti jyrkkien alamäkien vauhdit ja mutkat jyrkänteineen. Kädet oli hapoilla jarrutuksista. Myös kaupungissa ja lukuisissa liikenneympyröissä ajeleminen porukalla oli uutta ja kummallista.
  Viimeisen viikon viimepäivinä fillarointi sujuikin jo itsestään ja vauhdit kasvoivat hurjiksi (40-50km) sekä alamäissä että myötätuulessa tasaisella ja vallankin peesissä.
  Ylämäet ei olleet minulle alussakaan vaikeita, koska ne sai polkea omaan tahtiin. Viimeisinä päivinä tuli kisattua ja vedettyä porukkaan ylämäissä jopa rakoakin. Kiitos tästä kuuluu mainiolle vuokrafillarille, jossa ns triple-vaihteet riitti joka tilanteeseen. Ylämäet meni pääosin polkimia pyörittämällä ja satulassa istuen. Toisaalta myötätuulessa 50km/h vauhdissa pelotti sen verran että lakkasin polkemasta suurimmalla vaihteella.
  Kotiläksyksi jäi opetella nopeata kaarreajoa vaikkapa tekemällä kahdeksikkoa jollakin tyhjällä parkkipaikalla tms.
 
  Päivittäiset juoksulenkit, joita Ilkka veti, olivat verryttäviä tai valmistavia ja siten maagisia että ei ne huonontaneet fillarointiakaan vaan ehkä paransivatkin !? Iltalenkki rannalla auringon laskiessa verrytti myös mieltä mukavasti. Ihan kaikkiin harjoitukseen en kuitenkaan osallistunut. Kerran viikossa oli 'leikkimielinen' leirikisa, jossa juostiin viestiä arvotuilla joukkueilla 2x1km/nenä. No olihan se leikkimielistä vetää välillä täysillä! Mainiot palkinnot arvottiin. Kaikille jotain systeemillä...
 
  Kaikenlaista muuta mukavaa ja mielenkiitoista esim. maisemia tuli nähtyä, sekä monipuolista sosiaalista porukkajuttua tuli vietettyä ja opittua ohessa...
 
  Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, suosittelen liikuntanälkäisille. Kirjoitan enemmän leiristä ehkä josko joskus ehdin. Toisaalta kilometrit ja ajat on merkattu harjoituspäiväkirjaakin, johonka linki löytyy tämän sivun alusta.
 
 --------------------------
  1.11.2009 Riston hölkkä
 
  +2C tyyntä pakkasyön jälkeen.
 
  Lapset heittelivät kiviä lammen jäälle kun se kumajoi niin hienosti.
 
  Alkaa olla vuoden viimeisimmät paikalliset hölkät menossa eli jäljellä on vain pari SMC:n juoksua.
 
  Porukkaa ja tuttuja oli ihan mukavasti paikalla. Keli oli mukava mutta reitti hiekkateitä pitkin oli mäkinen eli raskas. Verryttelin ja venyttelin hyvin ennen juoksun alkua ja siksi ihmetyttikin se että heti kolmannen ylämäen jälkeen tuli kävelyä kun meni hapoille. Hengitys oli voimakasta ja nopeaa muttei ahdistavaa ja jalat meni ihan puupökkelöiksi ja juoksu alkoi takkuamaan siten että puolenvälin jälkeen tuli käveltyä lähes kaikki ylämäet. Kumma kumma juttu. Olisikohan liian kova alkuvauhti kostautunut ? (ainakin seuraavina päivinä reidet oli vähän kipeät). Jokatapauksessa olin viimeinen ikäsarjassani mutta en kuitenkaan ollut viimeinen koko kisassa vaan ainakin pari nuorempaa hölkkääjää voitin. Eli 43min tähän 8km lenkkiin kului aikaa.
 
  Enpä sitten jäännyt paikalle lorvimaan tai saunomaan vaan lähdin heti samantien kotimatkalle. Jonkin aikaa meni että se moottoritieliittymä löytyi jostain peltojen ja metsien takaa.
 
  Vähän harmitti tuo takkuilu, mutta toisaalta juoksuhan tuo aina endorfiiniä aivoihin eli ei sitä sitten ihan tosissaan voinnut olla vihainen.
 
  Näytti olevan aika paljon uusia nimiä tulosluetteloiden kärjessä ja nuo muualta tulleet miehet 'pesivät' siten paikallisen 'kerman'. Alkaakos ikä painaa jo Muurlan kirin kavereita? Paitsi N50 sarjan voitti kuten jo monesti ennenkin paikallisen seuran lady Riitta.
 
 
 
 --------------------------
  26.10.2009 Esakalliohölkkä
 
  + 5C tihkusadetta eikä tuulta eli 100% kosteus vaikkei sada , happea ilmassa
 
  Taasen laiskuuttani otin lyhen matkan eli 5km. Verryttelin ja venyttelin ennen lähtöä mukavasti ja vedin pari reipasta vetoakin.
 
  Yllätys oli se että ilmoittautumispaikka elin kahvio tanssilavalla oli lämmin ja myös se että pukuhuoneet oli käytössä eli backstage saunoineen ! Muistan aikasempina vuosina palelleeni paikalla ennen lähtöä, mutta nyt oli toisin.
 
  Jonkinverran tuttuja näkyi paikalla ja selitin laiskuuttani vallinneeni lyhyen lenkin. Myöhemmin lehdestä luettuani älysin kisan 10km voittajan kanssa jupisseeni siitä että pari vuotta sitten olin juossut kympin kahdesti kun kalenterissa oli määrätty 20km lenkki ja kaveri oli sit tokaissut ettei nyt tainnut olla paineita vitosella. (eli itsellä sillä näytti olevan vähän tressiä kun jalka jammasi lattiaa vasten lämpiössä ..) Harri tietty tuli vaimon ja kolmen lapsen ja koiran kanssa niin myöhään että hyvä kun ehti ilmoittautmaan mutta ei ehtinyt verryttelemään. No Harri tuli kuitenkin toiseksi kympillä eli onks se niin tarkkaa !?
 
  Vaikka reittikarttojen mukaan kymppi on vastapäivään ja vitonen myötäpäivään niin lähtö oli samaan suuntaan ja reitit erkani vasta 1km päästä erisuuntiin. Tosin piti autovahdeilta kysellä kumpi on oikea suunta mulle.
 
  Mulla kisa kulki heti alusta asti mainiosti ja ihmettelin kun Uskelan urho ja sokea lady ja pari pikkupoikaa oli tiellä vähän esteenä ennen erotus risteystä kun itsellä kulki mainiosti.
 
  Risteyksen jälkeen ohitin yhden nuoren miehen ja laskeskelin edellä olevan noin 13 hemmoa. Matka sujui ja jalat toimi mainiosti ja samoin hengitys ilman mitään oireita happivelasta.
 
  Kun kulki mainiosti niin otin tavoitteekseni saada edellämenevän pikkupojan kiinni , poika myöhemmin osoittautuikin olleen tyttö. Eli juoksin rennosti ja reippaasti. Kaupungin (ihan totta se on kaupunki) keskustasta kohti Hesaa oli loiva pitkä ylämäki ja vaikka itse aloin jo vähän väsymään ja askel lyhenin niin lähestyi edellämenevää tyttöä. Viimeisellä kilsalla tasaisella, yleisön kannustushuudoista tytölle huolimatta, ohitin tytön ja pelkällä voimalla pidin tytön takanani maaliin saakka.
 
  Kysellessäni aikaa yleisöltä sanottiin jotakuinkin 18min 45sek kuluneen lähtölaukauksesta. Ihmettelin että taisi olla kaveri säätänyt kellonsa talviaikaan aika summittaisesesti koska 5km ja 18min tarkoittaa parempaa aikaa kuin kuupperin testissä 3 tonnia ja todellisuudessa aika pitäisi olla 5min pidempi.
 
  Kyllä se totta oli kun aamulehdestä lueskellessani aika oli yhä sama mutta, voisikohan olla että matka olikin vain 4,5km kuten yksi katselija totesi? Jokatapauksessa sekin tarkoittaisi 4min km vauhtia! Sikahieno nasse. Kuupperivauhti 5km matkan ajan ei oo huono ollenkaan...
 
  Mutta se vaan jäin ihmetyttämään että tuo 10v pieni tyttönen jonka ohitin vasta viimeisellä kilsalla oli tehnyt ihan käsittämättömän kovan juoksun ?!
 
  .......näyttää siltä että mulla juoksu meni kovenpaa kuin edellisessä kisassa vaikkakin tuntui helpommalta....
 
  :)
 
 --------------------------
 
 
 --------------------------
  11.10.2009 Liedon ympärijuoksu tms
  Aikas hyvä sää aamulla -5c ja päivällä +6C ei tuule lainkaan ja aurinko paistaa !
 
  Poikien kanssa reissuun vaikka kotikaupunginkin lähellä olis ollut hölkkätapahtuma. Eli puolet porukoista sinne ja me kolme sitten Lietoon.
 
  Laiskana ja krapulaisena valitsin 5km matkan. Helppo juosta suoraa asfalttitietä edestakaisin ja kääntöpisteen jälkeen paluumatkalla pidempimatkalainen Jarmo haukkui mua laiskaksi. Itsellä juoksu sujuikin aaamuisten ja ennen kisaa tehtyjen verkkojen jälkeen aikas mukavasti, jalat toimi mukavasti. Edellisen päivän parin tunnin sienimetsä ei siis jäykistänytkään jalkoja vaikka aamulla siltä tuntuikin. Eli menomatka kovaa ja paluu hieman hitaampi tosin lievään ylämäkeen. Mutta kun matka oli tosi lyhyt niin pää piti pitää mukana eli juosta loppuun kovaa. Poika jonka ohitin ei siten päässyt maalisuorallakaan ohi.
 
  Aika vähän porukkaa tapahtumassa esim vain 7 henkilöä per sarja.
  Arvontapalkintoja sai sitten varmaan kaikki kotiin vietäväksi
  Seppo pokkasi pokaalin 50v kympin matkalta kuten asiaan kuului, mutta nuoret ja ilmeisesti oikeat urheilijat olivat tosi nopeita ja voittajan aika kympillä oli about 36min. Yksi mahdollinen pokalisti oli myöhästynyt 5min lähdöstä eksyilemisen takia. Kumma juttu kun autolla Turun suunnasta ainakin oli joka risteykessä kääntymisohjeet !? Mutta oiskonhan kaveri tullut Tampereelta nääs...
 
  Vaikka kisakeli on mainio ja vauhti tuntui kovalta niin silti vatsa taitaa painaa niin etten tahdo päästä enää vanhoihinkaan kilometrivauhteihin. Mutta 5km ja alle 25min oli ihan prikulleen nykyisen kunnon/painon mukainen suoritus! Ja huomenna kokovartalo hierottavaksi ekaa kertaa elämässä ! Miltähän se sit tuntuu maitohappoisissa lihaksissa?
 
 --------------------------
  3.10.2009 Firman suunnistuskisat
 
  +6c ei tuule , aurinkoista
 
  Kosken suunnalla oli aika tasaista, paljon metsää ja metsärajoja , sekä suota ja aluskasvillisuus oli runsasta. Silleen vähän vaikea maasto että ei ollut kiviä ja mäkiä kertomassa missä ollaan. Uutta oli se että paikoin joutuin suunnistuksessa käyttämään apuna muurahaiskekoja ja laavuja, sekä riistan ampumiskojuja. Ojien laskemista ja sekä puurajojen avulla aika paljon tuli suunnistettua. Ojien pohjalla oli paikoin helpompi juosta kun pöpelikössä ja ojat oli öisestä sateesta huolimatta pääosin kuivia. Toisaalta tasaisessa maastosssa näki isommat puut jo kauakaa eli arvasi metsäkulman sillä luuraavan.
 
  Jokatapauksessa tuli paljon kierrettyä ja etsittyä rasteja ja näin tämä 4km lenkki oli käytännössä 8km pitkä maastossa GPS:n kertomana ja vauhti oli vaivaiset 5km/t monien etsiskelyiden takia.
 
  esim. - Kakkoselle oli kompassin kanssa periaatteessa helppo mennä suoraan suon läpi ja 9 ojan yli, mutta tulikin mentyä liian pitkälle koska ojia olikin todellisuudessa vain 7. Lopulta Laavun kulmalta matka takaisinpäin.
  - Yhdellä rastilla minulla ei ollut mitään ajatusta mikä se kartalla tähtimäinen rasti voisi olla ja ajauduttuani vasemmalle ei löytynyt metsästä mitään tähteen viittaavaankaan. Kun kaveri juoksi ohi niin älysin juosta sinne mistä hän tuli eli oikealle ja siellähän se rasti olikin jonkin rakennelmankatoksen kulmassa roikkumassa.
  - Toisaalta kompassin kanssa pyörittyäni ja etsiessäni ojan kulmaa olikin niitä ojia ihan miten sattui. Onnekkaasti sattui tie vastaan ja sitäpitkin vähän matkaa juostuani löysin oikean tien risteyksen josta juoksin pienemmälle polulle ja ojan kohdalta suuntimalla lopulta rasti löytyi.
  - Vaikka kympiä etsiessäni maaliin jo näki, niin rastia vaan ei tahtonut löytää, koska olin kompassin kanssa tullut huvimajalta vasemmalle vinoon paljon. Lopulta lähdin hakeutumaan huvimajalle takaisin ottaakseni uuden suuntiman, niin rasti löytyikin sitten yllättäin.
 
  Loppu hyvin eli pääsin pois metsästä. Kisan kannalta en silti ollut vimeinen, vaan yksi nainen jonka jo matkalla näin olikin sen jälkeen tumpeloinnut enemmän kuin minä.
  Sitten mentiin kylän uimarannalle saunomaan, uimaan ja pelaamaan jälkipeliä ja syömään järjestäjien pitsaa. Palkintojen jako oli aika lyhyt ja monen ikäryhmän takia mitaleja sai miltei kaikki ja loputkin lohdutuspalkinnon. Fiilis oli rento ja mukava. Samoin keli. Ihan hyvä reissu. Harmi vaan että en jatkossa kuulu ko jengiin...
 
 
 --------------------------
  26.09.2009 Kalevan kierroksen suunnistus Haminassa
  +14-18C puolipilvistä eli aika lämmin metsässä
 
  Minun eka oikea 'suuri' ja tosipitkä suunnistukisani. Viikkorasteilla on tullut juostua vain 2-4km matkoja (todellisuudessa siis 2x enemmän) ja siten tämä 3x pidempi (12km )kisa jännitti kyllä jonkinverran.
 
  Aamuvarhaisella kello 5:30 porukkabussilla reissuun. Matkalla tunnin torkutkin onnistui sykkyrässä penkillä. Tosi harmi että parhaat silmälasini olivat pudonneet taskusta pimeässä sählätessä jo ennen bussiin kiipeämistä. Onnekkaasti kaverilla oli varalasit jotenka ei tarvinnut jättää kisaa väliin (huhuh).
 
  Perillä oltiin ajoissa eikä kiirettä ollut vaikkakin lähtöpaikka oli 1,5km päässä hiekkakuopalla. Lyhyellä matkalla karttoja oli kaksi ja uusi kartta saatiin puolessavälissä ja reitti kulki jotakuinkin samaa kierrosta vastasuuntaan. Hajoitusta yms. samankaltaisia reittejä eli useita karttoja oli joten ei päässyt peräjälkeen juoksemaan. Toisaalta useita rasteja käytiin pari kertaa leimaamassa kuten esim juomarasti, joka olikin tarpeen pitkässä ja lämpimässä kelissä.
 
  Ekalla kierroksella tuli aika monen rastin kohdalla etsiskelyä alkaen heti toisesta rastista. Kerrankin kysyin suunistajalta missä ollaan kun mun kartassa ei ollut taloja tässä kohtaa, mutta olinkin aivän väärässä paikkaa. Tämä johtui virhearvionnista sen jälkeen kun olin puskien läpi väkisten tunkeutunut ja arvion lammenrannalta lähtevän värän tien. Seuraavalla kierroksella tämä olikin jo tutumpi paikka ja puskien läpi pääsi toisten perässä syntyneitä polkuja pitkin ja lammen rannalta lähtenyt tie löytyi kumpareen takaa (ihme jemma?) Tuttujakin näkyi ja mm. seisokellassani tien risteyksessä Päivi juoksi ohi alaspäin tienmutkaa ja seurasin ja todentotta se oikea risteys olikin 30m siihen suuntaan. Noloa oli kerran matalan ja pienen jyrkänteen rastilla (eli rasti näkyi vasta kun sen jyrkanteen yli hyppäsi). Tuolloin istuin alas jotta ei muut näkisi ja säädin kompassia tarkkaan (kartan muovikuoret lipsui kompassin alla), niin just silloin Airi pamahti paikalle ja ihmetteli että mitäs täällä istuskellaan? Toisaalta taas Eijan tavatessa asfaltti pätkällä heitettiin kuulumiset. Kisan jälkeen hän kertoi juosseensa 18km metsässä ja itse tuumasin harhailleeni siitä vielä monta kilsaa enemmän.
 
  Kisan aikana luotin enemmän kompassiin kuin tajuuni maaston muodoista ja siten tuli isot mäetkin kavuttua ylös alas pahimmoista paikoista. Eka kierros meni normaalin maanatairastien tyylillä eli heikoilla taidoilla. Toinen kierros tuntui jo jaloissakin mutta rastivälivauhti parani loppua kohden kun ei tarvinnut enää yksin rasteja etsiä vaan juosta tasaisesti ja seurata polkuja ja samaan kompassisuuntaan kulkevia kisaajia. Kerran seurasin liikaankin eli tulimme väärälle rastillekkin, josta sitten porukalla juostiin enemmän oikealle. Kerran sain väärän vinkin rastista vasemmalle satametria, mutta en onneksi noudattanut ja lopulta seurasin sitten nuorta miestä joka etsi samaa rastia joka olikin todellisuuudessa eteenpäin vielä jonkin matkaa.
 
  Lopussa ja jono muodostelmassa ja viimeisellä rastivälillä aivot narikassa juoksua pellonkin yli. Onneksi porukassa kun viimeisen rastinn ohi olisi helposti juossut tietä pitkin kun se oli jalasmökin kulman takana.
 
  Viimeiseltä rastilta maaliin oli 350m maantietä ja kyllä päässyt väsyneillä jaloilla enää kenenkään ohi niinkuin juoksukisoissa yleensä käy. Tuhakunta piti olla metsässä ja väliaikalähdöin nämä suuret joukot oli hajautuneet harvakseen isolle ajalle ja alueelle. Näin ensikertalaisen mielestä kisajärjestelyt olivat hyvin suunniteltu ja hoidettu sekä järjestäjiä riittävästi.
 
  Ainoa miinus tuli 50v naisten sarjan pitkän voittajalta joka olisi kaivannut jotain suolaista juomapisteeelle esim. suolakurkkua tai keksejä. Jotkut näyttivät varautuneen siihen nauttivan ihan keittosuolaa pussista (!?)
 
  Sitten vain odoteltiin muita maaliin tulemaan ja käytiin syömässä jauhelihasoppaa. Ja odoteltiin... Villeä vastaan mentiin viimeiselle rastille ja kun hiestä litimärkä mies lopulta saapui niin hurrattiin ja juostiin hetken aikaa mukana maalia kohden. Omat jalat oli kyllä sen verran väsyneet että ei pidempään pysynnyt mukana hänen vauhdissaan.
 
  Me kierroksen ensikertalaiset oltiin kaikki tyytyväisiä kun päästiin alle tavoite aikojen. Eli itse alle 3t ja Päivi pokkasi palkinnnon ikäsarjansa kakkosena 2t07min. Ville pitkällä matkalla 4t05min (21.5km linnuntietä). Hän kyllä tuumasi että oli helppoja rasteja ja vähän tylsääkin välillä.
 
  Eli kaikki hyvin ja kotimatka meni mukavasti rupatellessa ja suunnitellessa ensivuoden kisoja yms. Uskelan Urhot oli menestynyt todella hienosti kisoissa ja pokalisteja oli bussissa useita. Siten Urhot tuntuu ihan hyvältä porukalta ja niiden nimissä kisaan ensivuonna, koska firmajoukkuessakaan en voi enää olla...
 
  :)
 
 --------------------------
  199.2009 Ruissalojuoksut, ruisriikki
  +18C puolipilvistä ja kevyt tuuli
 
  Mainio kesäkeli oli tässä perinteisesstä ruskahölkässä, vaikkakin ruskaa ei ollut kuin vaahterapuissa. Yksikin kaveri pariin kertaa harmitteli ettei ollut älynnyt ottaa muuta kuin pitkähihaiset ja lahkeiset juoksuvaatteet mukaan.
 
  Juoksun lähdöt oli lauantaipäiväksi myöhään ja porrastettuina ja niitä sitten vielä siirretttiinkin ns. niemelle saapuvan autoruuhkan takia. Eli kello 14:25 oli kympin lähtö.
 
  Juuri myöhäisen kisan takia ajattelin etten ehdi puolimaratoonia juosta, kun on illalla sovittu meno, joten siksi valitsin ekaa kertaa kympin täällä Ruissalossa. Kun sitten suoraan maalista menin autolle ja ajelin kotiin niin ehdin kyllä hyvin käymään tunnin sienestämässä ja puolukassakin, eli taisi olla vaan tekosyy juosta tuo lyhyempi kisa.
 
  Itse kisaa ennen verryttelyjuoksin ja venyttelin jonkinverran ja ruuhkassa lähtö oli rauhallinen. Sitten ilman kelloa ja sykemittaria juoksu hallitun tasaisesti anaerobisen rajan alla. Eli hengitys oli voimakas muttei puuskittainen. Askel rullasi mukavan rennosti, kiitos siitä pitämäni kahden päivän tauon puolukkametsästä ja muista harkoista. Saarella ei ollut mitään kovin isoa mäkeä mutta pieniä kumpareita paljon, silti kerrankin tällä lyhyellä askeleella sain ponnistettua sen verran etten kävellyt niissä missään. Viimeiset kilometrit vauhti kiihtyi sekä minulla että muillakin selkeästi vallankin viimeisen kilsan lievässä alamäessä ja tasaisella. Loppusuoralla kovaa kuten tavallista ja vielä ohittelin pari miestä ja naista.
 
  Loppuaika 50min/10km oli kyllä yllättävän hyvä mäistä huolimatta. En muista pitkään aikaan juosseeni yhtä vauhdikasta ja mukavaa kisaa. Osasyy lienee mainiosti rullaavat upouudet Karhun M2 lenkkarit jotka pongasin ja ostin juuri samana päivänä poistohintaan (23Eur !?) Seuraavina päivinä oli kyllä pohkeet ja reidet hieman kipeät, eli olin juossut sittenkin ihan tosissani. Kisasta jäi ainoana harmittavana asiana mieleen osallistumismaksu joka oli hävytön 35Eur eli 3,5Eur/km ! Lienee varmaan lajissa suomenennätys jos ei ota naisten 7 huomioon....
 
 
 
 --------------------------------------------------
 
  22.8.2009 Kalevan Kierroksen pyöräily Porissa
 
  +19C puolipilvistä ja kova puuskittainen etelätuuli 9-12m/s
 
  Lähdöt olivat 20sek välein ja siten näin ensikertaliselle yllättävän harvassa oli kanssakilpailijat. Minulle ei tullut mitään peesikielto-ongelmia. Ville kyllä sai varoituksen pitkällä matkalla ja sanoi sen toisen kaverin olleen peesissä.
 
  Lähtö suoraan kohti kovaa tuulta pitkin peltomaisemia. Vastatuulta oli siis 30km ja se alkoi jo pikkuhiljaa vituttamaan kun vauhti oli paikoin 23k/h ja näin tavoite keskituntivauhti 30km/h tuntui jäävän utopiaksi (!?). Silti pyöritin polkimia tosissani ja yritin pitää pään alhaalla. Pahimmissa tuulissa poljin välillä pystyssä jotta vauhtia sain lisää. Samalla laskeskelin sijoitukseni muuttumista ( tkaa tulleita 6 ohi, 7 ohi, 8 ohi,…7 ohi 6 ohi …) ja itse ohittelin kymmenkunta simahtanutta tai muuten vain rauhallisemmin polkevaa.
 
  30km jälkeen maisemat tuli vähän vaihtelevimmiksi ja tuuli pyöri ympärillä epämääräisesti.
 
  Loppujenlopuksi viimeiset 15km maantietä takasivutuulessa nosti nopeutta mukavasti vaikkakin loivat ylämäet hidasti. Hyvävoimaisena yhä poljin täysillä mutta kilometrit alkoivat vaan loppumaan jotta keskiarvoa olisi saanut hissattua ylös.
 
  Koskaan en ole näin pitkään ajannut näin raskaasti edes tri kisoissa , joissa pitkällä matkalla pitää vähän pidätellä vauhtia tulevan juoksun takia.
 
  Lopputulos 2t17min/64km oli kuitenkin omasta mielestäni mainio tässä vaativassa kelissä. Kaveritkin olivat onnistuneet hyvin ja Ville yllätti itsensäkin ja selitti sen johtuneen lyhyemmästä matkasta eli joka olikin vain .110km
 
 
 
 --------------------------------------------------
 
  15.8.2009 Hirvensalon ympärijuoksu
 
  +19 ei tuule eli aikas lämmintä ja kisakeskuksessa kuumaa
 
  HCM -numero tuli annettua kaverille kun oli pitkät juoksulenkit jääneet väliin kesällä. Muita lajeja kuten pyöräilyä on tullut tehtyä senkin edestä, mutta sehän ei korvaa noita juoksukilometrejä. (Toisaalta en ole ollut kyllä yhdessäkään triathlon kisassa tänävuonna, koska kalevan kierroksen lajit on motivoinneet enemmän.)
 
  Epätietoisena kunnosta valitsin lyhyemmän matkan ja pojat meni pidemmälle matkalle 'verryttelemään' viimeviikonlopun veteraani MM maratonin jälkeen.
 
  Ennen lähtöä venyttelin ja verryttelin kunnolla ja näin juoksuun lähto oli lennokas ja rento. Alun pitkä ylämäki kyllä hidasti vauhtia mutta pääsin ihan pinempien poikien ohi. Sen jälkeen matka sujui reipasta vauhtia ja vain keuhkot rajoitti vauhtia. Ilman sykemittaria arvelin kuitenkin menevani 180 nurkilla.
 
  Ja ilmeisesti kovenpaakin koska 3km jälkeen tuli monta kertaa lyhyitä kävelyhetkiä hengityksen tasaamiseksi. Matka alkoi siten takkkuamaan ja menetin sijoituksia loppupätkällä.Suhtkoht mäkisellä reitillä se viimenen nousu tuli myös käveltyä pääosin (niin taisi olla silloin ennenkin). Loppukiri ei ollut niin kova kuin normaalisti.
 
  Loppuaika 31min / 6.3km oli kuitenkin jollain tavalla ihan perushyvä. Seuraavana päivänä yllätykseksi reidet vähän kipeinä.
 
  Seppo nappasi pokaalin tuttuun tapaan ja Jarmo kisasi 4 kärkinaisen kanssa pitkin matkaa ja loppumäkeen saakka.
 
  Olivat ihan tyytyväisiä juoksuunsa. Kotimatkalla käytiin syömässä porsaan jättileikkeet. (Jättiä niissä oli ollut ilmeisesti se moukari jolla ne oli hakattu lyttyyn. Olisin kaivannut vähän enemmän perunaa ja vaikka jonkin vihanneksenkin lautaselle. No epäs tullut ähkyrä oloa...).
 
 
 
 
 
 --------------------------------------------------
 
  25.7.2009 Kiikoisten karaus
 
  kosteus 85% ja 20-22C lämmintä, kevyttä tuulta
 
  Hämeenlinnan puolimaratooniin jälki ilmoittautuminen olisi maksanut liianpaljon (60Eur =>3Eur/km !) Mutta onneksi pojat olivat ponganneet Kiikoisten kisat samalle päivälle (20eur).
 
  Vaikka edellispäivänä oli satanut tasaisesti, niin oli luvattu rintaman kulkeutuvan pois pohjoiseen kisapäiväksi ja näin lähdettiin kolmistaan reissuun. Matkalla tosin jännitti kun kelit vaihtelivat mennen tullen, mutta kisan aikana ei satanut mutta oli nihkeän kosteaa ja lämmintä.
 
  Kisa oli pinimuotoinen ja osanottajia vain puolisensataa ja tunnelma rento ja järjestelyt yksinkertaiset ja selkeät kunnan saunarannassa.
 
  Reitti oli hiekkateitä ja siten mutkia ja pieniä mäkiä oli ihan riittävästi. Tie oli kuivunut sen verran ettei rapa roiskunut ja pinta oli ennemminkin imevä kuin lipsuva. Tuntui kuumalta ja nahka pysyi märkänä koko matkan.
 
  Itselläni oli kulunut jo pari kuukautta edellisestä puolikkaan juoksusta ja siten juoksukunto vähän arvellutti. Helsigin maratoonia varten tarttis noita pitkiäkin juoksuja tehdä ja mikäs olisi helpompaa kuin juosta sellainen kisassa.
 
  Vauhti oli rauhallinen ja jouduin skarppaamista tuon juoksutyylin suhteen. Läpsläps -tekniikalla tasaisella ja alamäissä kulki mukavasti 5min/km vauhtia, mutta ylämäissä lyhyt askel ei veinnyt eteenpäin vaikka syke ja hengitys olivatkin kovilla. Näin tuli jo menomatkalla käveltyä ylämäissä ja paluumatkalla kävely vain lisääntyi ja minut ohitti useakin juoksija. Vähän noloa kun yksikin nainen huikkasi ohittaessa että ' hei mies juoksua nyt , ei tänne kävelemään ole tultu ! ' . Tästä piristyneenä sinnittelin viimeiset kilometrit.
 
  Uskomatonta, mutta maalissa aikani jäi kuitenkin alle 2 tunnin vaikka kävelyä oli niin paljon (!?)
 
  Muut pojat teki perussuorituksensa ja Seppo pokkasi pronssipokaalinkin.
 
  Autolla pitkää reittia takaisin kotiin Ferrari kebabbipaikan kautta.... (harmi että heillä ei ole sitä valkoista valkosipulikastiketta jota muista kebabbi paikoista saa ja kun se korvattiin valkosipuli-öljyseoksella niin tulos oli aivan liian vahva makuuni ja perheväki kiersi röyhtäiljää kaukaa kun kotiin päästiin..)
 
 
 
 --------------------------------------------------
 
  27.6.2009 Lohjan suursoudut ja Kalevan kierroksen soutu
 
  Ennustus oli näyttänyt 28C ja aurinkoista, mutta aamulla olikin viileää ja tyyntä. Iltapäivällä pohjoistuulta ja tihkusateita.
 
  Veneen saaminen kisoihin onnistui vuokrata vasta pari päivää ennen kisaa, mutta olin ilmoittautunut iltapäivän lähtöön jo pari viikkoa aikaisemmin varmuuden vuoksi. Siksi en ollutkaan huolissani veneen saamisesta ja lähdin matkaan.
 
  Opastusta ei kisapaikalle ollut Hangon suunnasta ja näin jouduin summamutikassa etsiskelemään ja kurvasin rantaanpäin uimarantamerkistä ja tulin kävelysillalle jonka alitse juuri kello 9 lähdön porukkaa souteli kohti maalilinjaa.
 
  Yllättävän paljon veneitä oli liikkeellä ja odottelin josko tuttuja näkyisi. Kisapaikka näytti siis olevan joitakin kilsoja rantaa pitkin joten sinne sitten autolla. Paikka löytyikin ja hain kilpanumerini ja valmistelin tavaroitani ja katselin muiden maaliin tulijoiden touhuja.
 
  Näytti rannalta katsoen että aamulähijöillä oli ollut täydellinen nopea keli. Päivi sitten tulikin maaliin yksiköllään noin 2t46min ajassa ja ylltykseensä tämä ensikertalainen joutui pokkaamaan naisten yleisen sarjan pronssipokaalin !
 
  Aloin pikkuhiljaa kaivata omaa venettäni ja aloin soittelemaan ja yllätyksekseni vene oli vielä parin kilsan päässä venevajassa josta sitten kiiruusti hakemaan trailerilla. Palasimme rantaa noin 10-15min lähdön jälkeen ja aloin soutelemaan jonnekkin päin minne arvelin muiden menneen. Puolenkymmentä poijua oli heti tiellä matkalla ja vetäisn airot sisään ja annoiun veneen lipua niiden läpi.
 
  Havaitsin valkoisen reittimerkintä pollarin ja aloin sitä kohden soutamaan taustapeilin kautta. Tämä souteleminen taustapeilin varassa olikin himean hankalaa ennenkuin sen oppi. Eli peili pienensi ja näkyi vain rantaa jossa erisävyiset vihreät laaksot ja kukkulat vaihteli.
 
  Yhdeltä moottoriveneilijältä sain varmuuden siitä että olin menossa oikeaan suuntaan. Liessaaren kärjen ohitettua noin puolen tunnin kohdalla hyttysenpaska peilissä olikin vene ihan lähellä jonka sitten ohitin ja huudeltiin suunnasta josta kaveri oli yhtä pihalla kuin minäkin. Mutta eteen aukeni kuitenkin 2km suora josssa näkyi jo muitakin pisteitä olevan menossa. Eli siihen suuntaan sitten vaan.
 
  Tällä parin kilsan matkalla ohittelinkin jo pari muutakin venettä ennenkuin tultiin Lohjanjärven isoimmalle aukealle eli selälle. Tuuli pohjoisesta ja aallokossa tässä sivu taka tuuli aalloissa oli hyvin vaikea soutaa. Vene pyrki kokoajan kääntymän poikittain ja vasemmalla kädellä joutui vetäämään enimmäkseen. Tällä 5km matkalla tein 10 kertaa suurempia ohjausmanööverejä soutamalla yhdellä airolla kahdella kädellä. Etappi oli varsinaista zikzakkia ja usko muiden tavoittamiseen alkoi jo hiipua.
 
  Sitten tulin jo selältä pois ja ohitin vuorosoutuvenneen. Tulin ensimmäiselle sillan alitukselle ja peilin mukaan menin ihan Ok keskelle, mutta todellisuudessa ajauduin oikealle ja alitus mänöövereiden jälkeen vuorosoutuvene olikin jo päässyt karkuun. Tässä vaiheessa siis 4 venettä ohitettu. Myöhemmin se viides vene jonka ohi kisoissa pääsin oli nuori mies yksikössä.
 
  Jalassaaren kierto oli mielenkiintoisempaa ja välillä jopa vauhdikasta soutua. Aika usein tarkkaan täytyi katsoa minne muut olivat menossa ja suunnistaa sen mukaan. Saaren päässä vielä yksi pini selkä jossa taasen tuuli vastaan (miten ihmeessä voi tuulla 90 astetta eri suuntaan kuin isoilla selillä !?). Pientensaarten välistä olisi täytynyt pujotella mutta, varoituksesta huolimatta, ajauduin kaislikkoon josta sitten ähkien pois.
 
  12km nurkilla pakarat oli tulessa ja laitoinkin pefletin alle ja se auttoi hieman. Silloin tällöin loppumatkalla jouduin välillä helpottamaan pakaroita soutamalla polvet suorana ja vetämään vain käsillä ja selällä (olihan tuotakin tekniikkaa harjoiteltu naapurin tavallisella veneellä)
 
  15km nurkilla sillan alituksen jälkeen harvasaariselle alueelle ja tuuli pohjoisesta vastaan mutta saaret sentään hieman suojasivat .
 
  20km kohdalla tulin isolle selälle ja kova tuuli oli etusivuvastainen ja paikoin miltei vaahtosi. Tässä irtosi jo ärräpäitä kun vene vaan ei liiku vaikka äijä vetelee apinan raivolla. Alkoi jo vähän vituttaa kun sama pieni saari näkyy takana puolikin tuntia. Aikaa palaa hukkaan...
 
  Vihdoin kuitenkin tulin viimeiselle sillalle ja olisi ollut loppukirin paikka. Totuus oli toisenlainen. Hirmutuuli painoi venettä rantaan ja kävin kaislikossakin kerran ja joku oli laittanut tielle vielä laiturin, veneitä ja pollareita.
 
  Tuntui siltä että mitä lähemmäksi maalia lähellä olevaa suihkulähdettä pääsi, niin sitä kovemmin ( tuuli !?). Näytti naisten vuorosoutuvene ja pojan yksikkökin jääneen jonnekkin sillan nurkille painimaan aaltojen kanssa.
 
  Vihdoin viimein suikulähteen vieritse ja vähän korjaillen suuntaa maalilinjalle kuuluttajan opastuksen mukaan.Loppukiri kuitenkin. Ja ihme ja kumma; tuuli tyyntyi heti maalilinjan jälkeen (!?)
 
  Aika mainio uimaranta paikallisilla kun ovat piknikillä puolipilvisessä lämpimässä säässä ja parin kilometrin päässä rantaapitkin retkeilyalueella ei kukaan vihhdy myrkyävällä rannalla. Katteeks käy.
 
  Hyvin hankalaa oli parkkeerata yksikköa kun lähella ei ollut ketään jota olisi voinut huikata avuksi. Ei auta. Kengät pois kramppaavista jaloista ja kahlaten rantaan.
 
  Huhuh , aikaa tähän kisaan meni ihan älyttömät noin 3t37min ! Voisikos enää huonommin mennä? Varttitunnin viivästys selittää osan mutta loput taisi mennä kelin piikkiin.
 
  Tosin pakaroiden kipuilu oli yllätys kun sitä ei ollut harkoissa ollut. Arvelin sen johtuvan siitä että jalkaterien tuki oli ylempänä kuin omassa veneessä ja siten pakaralihasten täytyi tehdä enemmän töitä. Todisteena siitä on reiden sisäsyrjän mustelmat jotka tulivat airoista ja se että vaikka veto oli kova niin perse ei irronnut penkistä. Hyvä puoli tuossa asennossa oli kylläkin se että airot eivät uponneet niin syvälle kuin normaalisti.
 
  Eka yksikkö soutu kisoissa siis tuli suoritettua, hurraa sille. Yksikkö tuntuu olevan vieläkin herkempi tuulelle ja aaloille kuin vuorosoutuvene ja sain sen 'plaaaniin' vain saarten välissä olevassa kevyemmässä aallokossa pariin kertaan mutta silloin pääsin vuorosoutuveneiden ohi. Eli nopea se on tyynellä siitä ei pääse ympäri....
 
 
 
 
 
  ----------------------------------------------------------------------
 
  21.6.2009 Isonluoron Ymbäryssoutu
 
  Juhannuksen tihkusateilta pelättiin vähän kelejä mutta kun ennustus kertoi tuuliolosuhteiden olevan täydelliset eli n. 2m/s niin lähdettiin reissuun. Aurinko sitten paistoikin kokoajan poutapilvien lomasta ja saaren ympärisoutaessa tuulioloshteet vaihtelivat tyynestä reippaaaseen aallokkoon.
 
  Ennen lähtö tutkittiin muiden veneiden varustusta. esim. Yksisoutajilla oli auton taustapeili keulassa ja vesipussit letkuineen sekä joillakin kengät oli ruuvattu kiinni tukiin. Ville oli ottanut kaksi oikeanjalan lenkkaria joten joutui sitten soutelemaan kaupunkikengillä.
 
  Yhteislähtö sillan alta ja överiksi meni heti liian innokkaasti lähtiessä. Silti kaikki veneet matkaan ja ja ensimmäisellä suoralla veneet oli vielä näköyhteydessä toisiinsa. Vähän ihmeteltiin kun kaksikot, yksiköt ja vuorosoutuveneet meni kaikki kovaa vaikka oli myös sekajoukkueita.Meidän 10km tuntivauhti ei näyttänyt riittävän tähän kisaan.
 
  Alku oli mainio tyyni keli ja hiki alkoi kastella vaatteet. Vaidettiin soutuvuoroja tyvenessä. Sen jälkeen länsituuli osui hyvin kohdallle 2/3 osaa matkasta ja vaihteli paljon. Joillakin isoilla suorilla oli polvenkorkuisia aaltoja ja sitten taas ei ollut. Maininkeja ja pientä myrräkkää oli myös. Kympin ja 15 välillä soudettiin suoraan vastatuuleen ja se olikin helpohko kunhan vain piti venee suorassa.
 
  Paikoin muut veneet hävisivät niemen taakse ja tarkkana piti olla jotta tiesi mistä raosta ne meni. Toisaalta olihan noita moottoriveneitäkin joissan paikoissa katselemassa.
 
  Toinen samanlainen venekunta kuin meilläkin kulki suhkoht samaa vauhtia ja heidän kanssaaan tulikin kisattua yli puoleen väliin. Noin 15km kohdallla päästiin vihdoin ohi ja sitten kavereilta meni vähän puhti ja päästiin karkuun. Ville joutuui soutamaan 2/3 koko matkasta jotta päästiin kovenpaa. Minä soudan ainakin 1km/t hitaammin sikäli kun Puhelimen GPS on todistanut. Nyt Juhannusjuhlien jälkeen itselläni oli hieman huono kunto ja en saannut hommaa toimimaan niin hyvin kuin joskus harkoissa. Toisaalta kelit vaikutti huonontavasti ja tuollaista sivutuuli harkkaa pitäisi tehdä jatkossa enemmän.
 
  Juominen jäi aika vähiksi kun 'ei ollut aikaa ryyppäillä' ja pidemmällä matkalla se olisi varmaan kostautunut lopulta nestehukkana.
 
  Viimeinen loppukiri ei oikein onnistunut kun isoissa sivulaineissa Ville joutui soutamaan vetämällä vasemalla airolla kilsan pari ja vauhti siis hyytyi. Myöhemmin kuultiin että tässä lisi voinut tehdä kahdenlaistakin taktiikkaa, eli vetää vasemmasta airosta kahdella kädellä ja ottaa toisen airon vain kyytiin. Toinen tapa olisi ollut soutaa 'väärään' suuntaa vastatuuleen ensin ja sitten sieltä tulla myötuulessa maaliin .
 
  Silti lopputulos 2t22min(25km) ensikertalisina, vallankin kun ei oltu viimeisiä, tuntui tosi mukavalta. Arvontapalkintojakin saatiiin kotiin vietäväksi mitalin ja diplomin lisäksi.
 
  :)
 
  -----------------------------------------------------------
 
  Soutuharkat sujuu hyvin montakertaa viikossa ja monenalaisella pelillä ja säällä.
 
  Esim Kirkkovenesoutu kerran viikosssa , parisoutuvene harkka kerran pari viikossa ja sen päälle sitten vielä lasikuituveneellä soutelua yksin järvellä pari kolmekertaa viikossa !
 
  Yllättävän helposti tähän minulle uuteen lajiin pääsin sisään kun Ville SM tason EX soutajana on opettanut eikä niinollen ole tarvinnut keksiä tekniikkaa itse.
 
  Esim. veto lähtee jaloista vassta sitten selkä ja lopuksi kädet tekee työtä.
  Kadet pysyy suorana jalka ja selkävedon aikana ja vasta viimehetkellä kyynärvarret taipuu vähän tai ei taivu.
  Piiitkät vedot. Jaloissa voimaa riittää kyllä älyttömästi.
  Airon pudotus veteen (ei painaminen) ja veto lähtee polvet koukusta hartiat rentoina kädet suorana.
  Veto on voimakas kiihtyvä ja päättyy, yllättävä kyllä ei niinkuin alittelijalle eli kädet syliin, vaan takaisin kädet suoraksi eteen.
  Sitten rauuhaallinen paluu polvet koukkuun vaiheeseen (sillä aikaa vene tekee työtä eli liukuu, jos palauttaa liian nopeasti niin se jarruttaa venettä). jne...
 
  -------------------------------
 
  23.5.2009 Tuusulanjärven Maraton ja Kalevan kierroksen juoksu
  Sadekuurojen lomassa ja pohjoistuulen vallitessa +14-16C
 
  Menomatkalla pelättiin kelejä kun sateli välillä ja sadetutkan mukaan pilvet pyörivät juuri eteläsuomen ympärillä repeillen.
 
  Maratoonin lähtö oli aikaisemmin ja silloin kuulemaa paita ehti vähän kastua, mutta puolikkaalla ei tullut kuin pari tippaa.
 
  Olin puolimatkalla ja viimeisenä vessasta tulleena lähtölaukaus oli lähes samantien.
  Ruuhkaa kesti kilsan pari jolloin vauhti oli rauhallista 6min ja vähän päälle. Eli ihan hyvä verryttely.
 
  Sen jälkeen syke alkoi nousemaan ja vauhti stabiloitumaan uudelle tasolle eli noin 5min vauhtiin.
 
  Menomatkalla Järvenpäähän tuuli kokoajan vastaan ja pysyttelin lähes samoissa porukoissa ja peesissä ja oli vähän tylsääkin tasaisella. Kannustajia oli aika vähän matkalla.
  Järven pään kierrettyä alkoi jo ryhti painumaan eli lyhyenaskeleen ja lantion eteen työntö vähän romuttui ja kantaaskeleita tuli tehtyä kilsa.
  Seuraavan huollon jälkeen piristyin ja yritin taas pitää kehon kontrollissa. Välillä tasaisella meno tuntuikin läpsyttävän kevyeltä askeleelta.
 
  Paluumatkalla tuuli oli paikoin mukavan myötäinen ja lakki piti ottaa pois päästä ja hiki alkoi valumaan otsalta. Aavistuksen liian lämmintä.
  Loppua kohden syke pyrki nousemaan ja väsymyskin painamaan ja ei tullut tälläkään kertaa kuupperin testiä loppuun, mutta maalisuoralla vielä kovaa ohitin yhden.
 
  Hyvä fiilis kun kuitenkin pääsi alle kahden tunnin nippanappa. Muillakin juoksu sujui mainiosti; Puolimatka ensikertalainen Päivikin pääsi alle kahden tunnin, Eija paransi 6min kahdenvuoden takaisesta, Ville juoksi mainion maratoonin alle 4t jne..
 
  Hyvä keikka tuli tehtyä. Seuraavan viikon reidet ja pohkeet kipeinä, mutta ei se soutua haittaa !
 
  -------------------------------
 
  4.5.2009 Kaukjärven kierros
 
  +16C puolipilvistä eli lämmintä ja kevyt tuuli
 
  Tämä 14km kisa oli puolimaratonin harjoitus samoin kun edellisviikon 10km kisakin.
 
  Tämä onnistuikin suht hyvin. Alku rauhallista ja sitten pikkuhiljaa syke ja vauhti nousivat. 8km kohdalla mjuooksin to tuttua 173 sykkeen vauhtia ja noin 5min/km vauhtia. Sen jälkeen vain varmistelin ettei se nouse enempää ennen loppukiljsoja. Ohittelin yhden hevosen ja kaksi canikoiraa (JArmo oli ohitellut kyykäärmeenkin ja sohinut sitä sivuun reitiltä kepillä ettei jää juoksijoiden jalkoihin) 10km kohdalla tuli viitisen metriä kävelyä ylämäessä ja sen jälkeen pari kertaa lisää Viimeinen varsinainen iso mäki kävellen tietty perinteisesti ja sen jälkeen radalla kovaa juoksua maaliin.
 
  Aika oli pari minuuttia huonompi kuin viimevuonna eli 1t14min.
 
  Sillä aikaa kun muut pojat juoksentilivat pitkää matkaa kävin kaupassa nautiskeli oluen ja paketin nakkeja.
 
  Hyvä lämmin keli ja hyvä harkka puolikkaalle tuli tehtyä ja samoin pojat harjoittelivat maratoonille mainiosti.
 
  :) -------------------------------
 
  26.4.2009 Marttilan juhlajuoksut
 
  Reipas lounaistuuli mutta aurinkoista ja lämmintä +16c
 
  Kunnan järjestämä eka hölkkätapahtuma mutta heti lehdissäkin osanottajien kehuma ja haluama jokavuotiseksi.
 
  Järjestelyt oli vaatimattomat ja toimivat. Urheiluhalli oli uusi ja ajanmukainen. Paljon tuttuja oli mukana vaikka osanottajamäärä jäi pienehköksi verrattuna esim Salon tapahtumiin.
 
  Olin edellispäivänä tehnyt testijuoksuja ja totesin että syke, keuhkotuuletus ja vauhti olivat keskenään ihan mitä sattui.
 
  Niinpä sitten juoksemaan tänne ja testaamaan puolimaratoonin vauhtia uudistuneella juoksutekniikalla.
 
  Alku lähtikin ihan mukavasti verryttelyn jälkeen. Hyvin pian kuitenkin vauhti ja sykkeet tasaantuivat 5min/km vauhtiin ja 170 sykkeisiin.
 
  Menomatkalla tuuli kovaa lounaasta eli oikealta, mutta ei oikeastaan suoraan päin naamaa kuin hetken eli ei se sitten vauhtia haitannut.
 
  Sykkeillä 170-175 mentiin ekat 5km jonka jälkeen tulo pieni väsymys ja tekniikka hieman herpaantui ja syke nousi vaikka vauhti pysyikin suht samana. 8km nurkilla täytyi jo juosta päättäväisesti jottei olisi mennyt kävelyksi ja yritin juosta niin ettei syke nouse yli 180. Kuupperivauhti ei irronnut sitten viimeisillä kilometreillä mutta maalisuora teknisesti ja vahvasti tuulettaen loppun.
 
  Tuli mukava olo kun jaksoin painaa entisellä puolimaratoonivauhdilla koko matkan eli kunto ei ole terästä mutta ei mikään rapakuntokaan! Loppuaika oli tasan 55min tällä 11km matkalla.
 
  Ei muutakuin pari tälläistä 10-15km kisaa vielä pitää juosta ennen pääkissa eli Tuusulan järven puolimaratoonia niin eiköhän siellä sitten saada ihan mukava aika ja paljon kierrospojoja.
 
  -------------------------------
 
  19.4.2009 Ui Kesäksi Kuntoon -kisa päättyi
 
  Tänä vuonna oli rennompi tavoite uida kyllä joka päivä mutta ei hullunlailla.
 
  Viimevuonna voittamani vesijuoksijatar oleskeli samanlailla kuin viimevuonna 2t päivässä altaassa ja sai näin 4km uintikilometriä. Itse läträsin vain 3km päivävauhtia. Kisa Ei ollut mitenkään tiukka, mutta jotten olisi jäännyt muiden jalkoihin piti käydä uimassa joka päivä. Yksi Vesijuoksijamies nappasi 80km ja yllättävästi yksi samoin yksi naisuimari. Joten oma uintini 100km riitti miesten voittoon eli kakkoseksi koko kisasssa.
 
  Tänä vuonna tuli 3vk jälkeen jonkinlainen yleisväsymys joka tuntui koko kropan hienoisena tärinänä päiväsaikaan ja velttona uintina. Tästä huolimatta ei kukaan kuntoilija mennyt päässyt koskaan ohi eikä karkuun vaikkei minulla mikäänlaista uhoa tai voittamisen himoa itselläni ollutkaan. Oli outoa huomata että mulla oli jonknlainen volkkarin synkroonivaihde eli mun vauhti säätyi portaattomasti, sen mukaan miten kovaa tai kiihdytellen muut ui.
 
  Viimeiset pari viikkoa muistin yrittää kehittää nopeutta eli aloin käyttää kroolissa vedon lisäksi myös työntöä. Myös Laudan kanssa tuli aika ajoin potkuja harjoiteltua. Ja kovia vetoja joskus tuli tehtyä viereisellä radalla uiivien Salon uimareidenvetojen mukana. Yleensä 25m joita en kyllä hävinnyt ! (Olisin kyllä usein hävinnyt jo 50 metrillä..)
 
  Myös mielenkiintoinen juttu oli se että yksi juoksukaveri innostui tämän vuoden alusta uimaan tavoitteenaan kesän triatlonkisat. Aina sillointällöin nähdessämme annoin niksin tai kaksi tekniikasta. Kaveri kehittyi huimasti eli pystyy jo uimaan kroolia 2km yhtämittaa vaikka vauhti ei ole hirmuinen. Aika yllättävää oppimisnopeutta ja paneutumista lajiin myös itseopiskellen.
 
  Laitankin tähän pari neuvoani vapaa-uinnin parantamiseksi jo vähän uintirutiinia saanneelle uimarille:
 
  a) jotta saa mahdollisimmin pitkän ja tehokkaan vedon sen täytyy olla leveä !
  Ajattele sitä ikäänkuin seisoisit suorasssa puolenmetrin päässä oviaukosta, vatsa hieman tiukkana:
  - Ensin yrität tavoittaa karmin yläkulmaa (ote). Olkapää ja hartia nousee myös, ei pelkkä käsivarsi !
  - sen jälkeen kämmenenen ulkosyrjällä liuku (veto) pitkin oven karmin sivua mahdollisimman alas samalla kun keho pysyy yhä suorana paikoillaan. Olkapää ja hartia laskee myös alaspäin !
  - loppuun vielä kämmenellä 'veden' kohti lattiaa eli uimassa taakse lyhyt tönäisy (työntö)
  - vain leveällä otteella voit hyödyntää hartialihaksia vedossa ja hartioissahan voimaa riittää..
 
 
  b) usein näkee jäykkää käsityöskentelyä. Pitäisi muistaa että käden nosto vedestä eli palautus on lepovaihe kädelle. Käsi ikäänkuin heitetään rennosti yläviistoon pitkälle ote -asentoon. Kämmen ja käsivarsi saavat lätsähtää veteen. (Kauneuspisteitä ei jaeta vaan tehopisteitä)
 
  c) normaaliuimareilta näyttää puuttuvan tieto siitä miten itse veto veden alla pitää suorittaa jotta siihen saadaan paras voima eteenpäin menemiseksi.
  - veto lähtee kämmenestä eli ojennuksen jälkeen eka vaihe on ranteen koukistaminen lievästi jotta saadaan pinta-alaa veteen
  - seuraavana on kyynärvarren koukistaminen kämmenen perässä jotta saadaan enemmän pinta-alaa ja ikäänkuin mela veteen ja varsinainen veto alkaa.
  - vasta viimeisenä eli kyynärvarren jälkeen tulee olkavarren veto. Huippu-uimareilla kyynärvarsi on 90 asteen kulmassa ja sormet kohti altaan pohjaa ennenkuin olkavarren veto alkaa. Tämä on mahdollista vain leveällä otteella.
  Mielikuvana voit ajatella kolmivaiheisen ketjumaisen vedon ja mielikuvassa'kynsillä' kannattaa yrittää 'raapia' altaan pohjaa jotta käden asento on oikein. Paras veto työntää vettä kohti varpaita kohtisuoraan menosuuntaa vastaan. KAikki sivuun tai vinosti tapahtuva liike on pois eteenpäinmenosta!
  Myös voi ajatella ikäänkuin makaavansa uimapatjalla ja yrittävän meloa käsillä eteenpäin.
  Usein näkee että kyynervarsi ei taivu juurikaan vaan käsi on lähes suorana koko vedon ajan. Tämä kyllä onnistuu kun on hurjasti voimaa, mutta oikeaoppisella vedolla pääsee helpommalla nopeampaa.
 
 
  d) Kisassa ei kannata potkia jos ei harjoituksissa saa lautaa liikkumaan pelkillä potkuilla´, koska silloin potkut vain hidastavat uintia, koska koko keho menee polven koukistuksen myötä automaattisesti ZiKZakkia. Polvet ei saa roikkua eli kannattaa pitää lantio ja polvet suorana ennemminkin.
  Oikea potkuhan täytyy ihan oikeasti oppetella. Eli se lähtee lantiosta ja polvi on lähes jäykkä ja nilkka rento ja jalat lähekkäin. Jalkapöydät toimii kuin moottoriveneen potkurina. Nopeus lisääntyy mutta on aika raskasta pikällä matkalla.
 
 
 
  -------------------------------
 
  21.03.2009 Kalevan kierroksen hiihto Vuokatissa
  Aamulla pakkasta viis-kuus ja iltapäivällä ehkä pari miinusta tai nollaa. Aurinkoista ja kevyttä pohjoistuulta.
 
  Reissuun lähdettin bussilla perjantaiaamusta eli otettiin ylityövapaita että päästiin mukaan. Menomatka 10t sinänsä sujui rauhallisesti kahvi ja ruokapausseineen. Keskustelua käytiin kuitenkin vilkkaasti koko matkan ja nukuttua ei siten tullut ollenkaan. Luitelutekniikkaa ja harjoitusvinkkejä, venetekniikkaa niiden lainausmahdollisuuksia yms. Hiihtovoitelusta oli paljon puhetta koska huhut kertoi kisapaikalla sataneen 4cm lunta , mutta se ei sitten ollutkaan totta kun paikalle päästiin. Samat roskat oli lumella oleet jo varmaan viikon...
 
  Majoitus oli mukava ja viimeiset säädöt tehtiin ja kokeiltiin. Lumisateen pelossa Ville jätti pitovoitelun vasta aamuun ja se olikin ihan oikein. Itse testasin sekä luistelusuksen ja perinteisten suksien luistoa järvelle laskevassa mäessä. Molemmat liukui pitkälle ja perinteiset jäi vain 1m jälkeen Villen kiillottamista vapaan suksista. Suksien valinta kisaan oli kuitenkin näin selvä koska huhut kertoi ekat 10km olevan ylämäkeä ja minä en kyllä pystyisi tällä tekniikalla vetää kilsaakaan ylämäkeä vapaalla tyylillä. Eli otin perinteisen sukset koska niissä on pitoa ja siten pitäisi alkukisa hoitua. Niillä olen myös luistellut jonkinverran vapaata sekin kyllä sujuu.
 
  Itse kisan lähtö vapaalle oli mielenkiintoinen kun jengiä oli tosi paljon ja järven jäällä letka venähti heti kilometrin pitkäksi.Ekassa mäessä järveltä ylös oli sumppu ja siellä seisoskeltiinkin ja rauhallisesti edettiin.
 
  Seuraavat 7,5km ekalle juottopaikalle oli tosiaan ylämäkeä (yht 140m/8k asti). Se oli mulle helppo juosta mäkiä ylos sukset jalassa ohitellen vaikkakin vapaan hiihtäjät ruuhkailivat ja kummeksuivat oikealta ohittajaa. 10km ja 15km välillä alkoi puhalluttaa ja homma takkuamaan. Oli tosi kuumaa ja suksi ei oikein kulkenut ja keskeytysajatuksia jo tuli mieleen. Sitten pääsimme jo laelle ja raikas pohjoinen tuuli virkisti ja hiihto alkoi rutinoitua.
 
  Hiihtelin vapaalla tasaiset ja loivat alamäet ja ylämäet hiihdin perinteisellä. Lumikoneen jäljiltä oli jäännyt paikoin vain yksi latu-ura ja siten perinteisenkin hiihtäminen oli vähän hankalaa ja käytännössä lumipöpperössä tuli hiihdettyä aika paljon.
 
  20km nurkilla meno oli raskasta mutta tasaista vaikkakin jopa pikkupoika äitinsä kanssa ohitteli. En silti luovuttanut vaan pyrin omaan parhaaseen loppu-aikaan tyylipisteitä etukäteen jakamatta. Pohjoisrinteillä tuuli viilensi vähän tunteita mutta ylämäissä oli paksulti pehmeää lunta.
 
  Viimeisen huollon jälkeen vielä toinen iso mäki tässä vaiheessa jo väsyneesti kävellen sukset jalassa ylös (150m yhteensä) ja sitten alkoikin alamäkitaival loppua kohti. Loppukiri luistellen kovaa tavoittaen edellä menneen kuten asiaan kuuluukin. Puhaltelua maalissa polvillaan jonkin aikaa. Aikatavoite olikin yllättävästi alittunut loppumatkalla eli loppuaika 2t44min.
 
  Loppujen lopuksi tämä minun elämäni eka oikea hiihtokisa meni siis mainiosti siitä huolimatta että se tuntui puolivälissä olevan lähinnä eläinrääkkäystä.
 
  Bussimatkalla kotiin jälkipeliä ja kaikki vaikuttivat kuitenkin ihan tyytyväisiltä suorituksiinsa. mm Airi oli voittanut sarjansa ja saoin yksi 70v mies nappasi pokaalin sarjassaan , Eija oli hiihdellyt perinteisellä vain 5min hitaammin kuin minä ns vapaalla tyylillä, Päivi luisteli 30min kovemman ajan kuin minä , yksi 60v mies luisteli alle 2 t jne...
 
  Itse laitoin sukset ja monot suoraan varastoon ja kaivan ne sitten esille silloin tällöin hiihtoputkessa käyntiin. Toisaalta kotona seuraavalla viikolla oli tullut lunta 40cm ja sukset piti ottaa taas esiin ainakin viikonlopuksi. Kotiläksynä täytyy opetella hiihtotekniikkaa ja vapaan tyylin ylämäkinousua. Tosin ensivuonna menen perinteisen matkalle jotta saan latuja pitkin liikuskella.
 
  :) Ui kesäksi kuntoon kisassa on takana 1vk ja 20km (kirjottaessa tätä pari päivää myöhemmin jo 30km)
 
 
 
  -------------------------------
 
  1-2 tammikuuta 2009 Kalevan kierroksen luistelu Seinäjoella
 
  Lauantaina oli aamulla -15c ja iltapäivällä -13c lounastuuli kevyt vastakkainen takakaarteessa
  ja sunnuntaina aamulla -6c ja illalla -3c pohjoistuuli kevyt vastakkainen maalisuoralla
 
  Lähdimme porukalla ajoissa liikenteeseen eli matkaan joka oli yhteensuuntaan 350km. Bemarilla saavuimme ylättävän aikaisin perille ja kävimme ilmoittautumassa kisaan ja ehdittiin myös käymään ennen paluuta kisapaikalle.
 
  Ville aloitti kisan maratoonimatkalla ja me muut huusimme kierroslukuja ja kilometrejä. Vaihdoimme kierroslakijan roolia vähän väliä kovan pakkasen takia jotta päästiin lämmittelemään.
 
  Hänen kisansa sujui mukavasti ja opettavaisesti, esim sanoi että oppi cirklaamaan kaarteessa paremmin kisan aikana. Ihmekkös kun 100 kierrosta ja rapiat. Aikaisemmin luistellessa tullut säärilihaksen kipu ei siten enää ilmaantunut. Ensikertailaisen tavoiteaika 2t tuli alitettua roimasti 1t40min tuloksella 42km !
 
  Minun kisani oli sitten seuraavan aamuna kello 8:30. Olin pukeutunut kunnolla 4-kertaisella asustuksella pakkasten varalle. Keli oli kuitenkin järkevä eli vain -6c ja sää ei sitten haitannut menoa lainkaan paitsi etusuoralla ohitellessani muita oli vastatuulikin vastustamassa.
 
  Alku epäröinnin jälkeen kovaa ja letkoihin kiinni ja letkojen vaihtoja ja itsekkin välillä vetäen kun vetohalut välillä loppui muilta. Huomasin usein että 'juna' oli liian hidas ja vaihdoin nopeampaan joka olikin liian kovaa seuraa. Oma tavoittteeni alkoi karkaamaan jo puolessavälissä joten jouduin yksinkin painelemaan kovaa.
 
  Kaverit kertoi jälkeenpäin että retkiluistimilla jäin usein jälkeen kaarteissa. Silti kovaa menoa mutta kello tuntui käyvän vielä kovenpaa vauhtia. Toisaalta tämä oli 1km pidempi matka kuin Jussin luistelussa jotenka sama aika onkin itseasiassa paljon parempi. Eli lopputulos nippanappa alle 55min.
 
  Päivi luisteli sitten iltapäivällä ja hänelläkin kisa meni mainiosti (ensikertalainen hänkin). Päivillä ja Eijalla taitaa tulla keskinäinen kisa kierroksen aikana. Päivin pravuuri on suunnistus vauhdilla. Lopulta sitten päästiinkn lähtemään kotiin ja olitiinkin perillä säälliseen aikaan about kello 20.
 
  Mulla kyllä oli jalat jonkinverran jäykät sitten kisanjälkeen ja alkuviikostakin se haittasi juoksua muttei juurikaan hiihtoa.
 
  Hyvä oli reissu ja tyytyväisiä oltiin kaikki tapahtumaan jossa myös oli aika monta tuttua ja nähtiin samalla kokeneempien tyylejä ja välineitä yms. opettavaista.
 
  -------------------------------
 
  Vuodenvaihteessa alkaa jo vuoden 2009 suunnitelma olla kasassa eli Kalevan Kierrokselle (puolikas) ! Kierrokseen harjoittelu on aloitettu luisteluharjoituksilla vaikkakin luonnonjäitä ei ole ollut eikä hiihtokelejäkään (!?)
  Kierroksen lajit ovat Luistelu, hiihto, puolimaraton, pyöräily, soutu, suunnistus
  -------------------------------
 
  11.01.2009 Jussin Luistelu a
 
  +2C puuskittaista tuulta ja kosteata, miltei tihkusadetta
 
  Tänne kisaan tulin lähinnä tutustumaan Kalevan kierrosta varten mistä oikein on kysymys luistelukisoissa?
  Harjoitella olin ehtinyt jopa 6 kertaa (2 ulkoradalla, 3 järvellä ja 1 kerran retkiluistelemassa merenjäällä).
  Talvi on tähän luisteluun ja hiihtoon ollut mahdottoman huono. Hiihtoa ei pääse vieläkään ulkona tekemään.
 
  Ensikertalisena oli mielenkiintoista nähdä järjestelyt jotka poikkesi siten juoksutapahtumista että ilmoittautumisnumeron mukana sai A4 lomakkeen johonka jonkun kaverin tarttee laskea kierrokset ja ottaa loppuaika.
 
  Lähdöt on porrastettu matkojen ja sarjojen mukaan. Lähdössä oli nolla kierros jolloin seurattiin johtajaa ja asetuttiin jonooon. Vasta seuraavalla kierroksella 'avattiin pellit'. Itse lähdin jotakuinkin viimeisenä.
  Numero lappu kiinnitettiin sekä selkään että oikean jalan reiteen. Kierrosten aikana kierroslaskija huuteli jäännöskierrosten lukumäärää)
  Opettelua oli jokseenkin koko matka sekä tekniikkaa, että taktiikkaa. Esim se että kaarteet oli tosi jyrkkiä retkiluistimilla ja homma meni lähinnä oikeanjalan työskentlyksi niissä ja vain vasta suorilla pääsi vasenkin jalka tosihommiin. Radalla luistelu on ihan toista kuin järvenjäillä luistelu.
  Myös peesi johonka onnistuin pääsemään noin 4km olin oli järkevää. Vauhti oli hyvä ja puuskittaisessa tuulessa sai luistella rauhassa. Kun menin ohi jotta menisin nopeampaa niin kierroksen jälkeen noi kaverit ohitti siitten uudelleen ja mun tartti vähän aikaa vetää henkeä.
  'Oikeat' luistelijat meni vähän väliä kierroksilla ohi letkassa. Pari tuttua kotikylän juoksijaa jotka osallistuu Kalevan kisaankin ohittelivat myös monta kertaa.
 
  NOKIA E71:n Sport trackeri näytti matkan olleen jokseenkin tasaista 21km/h vauhtia. Sellaisia hurjia 30 nopeuksia joita harkoissa on tulllut ei kisassa kuitenkaan tullut tehtyä. Tasainen vauhti takasi maalintulon ilman simahtamista, luulisin.
 
  Hyvä reissu tuli tehtyä ja Kalevan kierroksen kisa ei sitten pelota lainkaan , tosin Villeä pelottaa se hänen täysmatkan kisan 42km...
  (vieläkö jostain hommais ensivuodeksi oikea klapsiluistimet niin pääsis vielä kovenpaa kaarteissa ...) :)
 
 
  -------------------------------------------------------------------